voi luoja sentään.
varoitus: tästä tulee tosi sekava päivitys ja luultavasti valitan vaan koko ajan eli älä lue jos ei kiinnosta.
 

Mua ärsyttää ja ahdistaa ja väsyttää. meinasin ensin avautua naamakirjassa yhteen ryhmään mut sit 
tuli semmonen olo et siihen ei kuitenkaan kukaan kommentoi ja sit se ahdistaa mua ja alkaa ärsyttää enemmän 
ja sit muistin yhtäkkiä et hei mulla on tää mun blogi ja sitä vartenhan tää on et mä voin tänne purkaa ja sit ei haittaa jos ja kun tänne ei kukaan kommentoi.
eli antaa mennä vaan. ja tosiaan kannattaa lopettaa se lukeminen nyt jos ei jaksa lukea tälläsiä valituspäivityksiä.

mä heräsin tänään ihan törkeen väsyneenä, väsyttää nii että heikkoo tekee ja silmät menee koko ajan kiinni.
mä oon niin kypsä tähän väsymykseen joka johtuu siitä no ahdistuneisuushäiriö. väsymys osaltaan johtuu myös siitä että en tee mitään, istun vaan sohvalla ja koneella ja juon kahvia. se että ei tee mitään lisää väsymystä ja jaksamattomuutta mutta koska mua väsyttää jo valmiiksi koko ajan niin en jaksa tehdä mitään, eli helvetin vaikea oravanpyörä. haluisin tehdä asioita ja kyllä mä usein teenkin ja se on kivaa, mutta sitten kun oon tehnyt jotain esim päivällä niin illalla on ihan katkinainen olo ja toisinaan melko usein seuraava päivä on just tällänen että mä en vaan jaksa muuta kun maata sohvalla.
kaikki, jopa vessassa käyminen on väsyttävää.
noh.. mä olin silti suurinpiirtein melko hyvällä tuulella kun heräsin eikä ahdistanu vaikka väsyttiki sairaasti ja tiesin et tästä päivästä tulee tämmönen selviytymisurakka taas. mut sit puoliso sanoo: "mä tuun sielt kotii jo kolmelta, me voitas tehä jotain kolmisin, mä edelleen haluisin mennä sinne kirpputorille yhdessä. mua ahdistaa ajatus että pitäis olla kotona kolmesta asti ettei menis mihinkään"

tässä kohtaa mä sit sain kaverikseni ahdistuksen. taas. tänäänkin.
me juteltiin tästä joo jo puhelimessa ja tekstiviesteillä ja puoliso jää kai kaverilleen pidemmäksi aikaa sitten kuitenkin
ja mä saan olla kotona. eli siis asia oikeastaan on jo selvitetty, tai siis molemmat sai itseään tyydyttävän ratkaisun, kai. mut se ahdistus tuli jo eikä se mee mihinkään.
ja nyt mua ärsyttää ja ottaa päähän. 
mä olin eilen kaupungilla, olin ensin parturissa ja sit jotain 3-4 tuntia mun kaverin kanssa kiertelemässä kauppoja ja istumassa kahviloissa. jonka jälkeen istuin vielä tunnin bussissa koska kotimatka kestää niin kauan bussilla.
ja puoliso oli siskollaan kylässä tyyliin koko päivän.
ja huomenna me lähdetään mökille ja tullaan sieltä kotiin perjantaina päivällä.
ja perjantai illalla mä meen keikalle.
ja lauantaina me mennään meidän ystävien lapsen 1-vuotis synttäreille.
AAAARRRRGGGGHHHH !
nyt on pakko sanoa että MITÄ VITTUA. (joo sori)

mut ihan oikeesti. meillä oli pe-su yökylässä 9vuotias tukiperhetyttö.
puoliso puuhas koko viikonlopun sen kanssa jotain. ne oli esim koko lauantain kulussa. 
ja pe mä olin mun kaverin kanssa yhessä kerhossa ja ne oli sillä aikaa kaupungilla ostoksilla.
oikeesti. ihan siis oikeesti. 
tässä on nyt JOKA helvetin päivä jotain tekemistä ihan VITTU koko ajan.
ja HÄN ahdistuu siitä että tänään ehkä oltais koko ilta kotona?
mitä?????
mua on ahdistanu ehkä viimeset 12 vuotta se että jos joka päivä lukee kalenterissa joku meno.
ahdistanu niin että ottaa henkeen, itkettää, en pysty ajattelemaan selkeesti, en osaa muodostaa järkeviä ajatuksia tai lauseita, en pysty syömään, oksettaa, on silti nälkä koko ajan, mun on pakko paeta mielikuvitusmaailmaan 
edes hetkittäin että pää pysyy kasassa edes tunnin taas eteenpäin, mun kädet tärisee, mä punastelen, mun maha sattuu ja se menee sekaisin, mua jännittää kaikki arkipäiväiset normaalit asiat ihan hillittömän paljon, rauhottavat on koko ajan mun taskussa, haluisin vaan piiloutua peiton alle ja kiljua, voisin vaan nukkua 
jne jne jne lista on loputon.

 

nyt mua alkoi väsyttää tää kirjoittaminen, kun mä en vaan jaksa, väsyttää vaan niin paljon.

jos jaksan ni meen kohta keittään kahvia ja otan lakujäätelöä ja rojahdan takas sohvalle ja laitan jonkun ohjelman pyörimään niin ei tarvi ajatella mitään.

 

PS. mut mä löysin onneksi eilen kaupungilta uudet housut. jei!