paskaa. paskaa. paskaa.
ahdistaa.
itkupotkuraivari ahdistusmasennusalakulo 

ahdistus alkoi siinä joskus ruokavälitunnin aikaan
tai ehkä hieman aijemmin, ehkä ruokalassa.
vai oliko se sittenkin jo ennen ruokatunnin alkua, luokassa.
ei ole tarkkaa muistikuvaa.
mutta silloin joskus. 
oltiin ulkona auringossa,syömisen jälkeen, 
muut juttelivat ja minä olin jossain.. olin siinä mutta en siellä.
ajatukset menivät omia ratojaan ja ahdistus syveni.
mentiin sisälle, kuulin kun muut juttelivat jotain mutta en tiedä oikeastaan mitä 
koska en ollut siinä, vaikka olin siellä.

tunnilla jatkui sama aihe ja minä lyyhistyin pulpetille.
tuijotin eteeni ja välillä yritin keskittyä kun T tai K puhuivat minulle jotain.
T näki minusta että minua ahdisti ja yritti lohduttaa ja saada ajatukset muihin juttuihin,
hyvä ajatus mutta yritykseksi jäi.
Sitten koulu loppui.
K oli pyytänyt minua aijemmin kanssani kahville ja menimmekin.
K:n seura on useimmiten piristävää ja ahdistus pienenee edes hetkittäin,
eikä tämäkään päivä ollut poikkeus.
ei me oikeastaan mitään ihmeellistä koskaan tehdä tai jutella, no joskus kyllä,
mutta silti se piristää ja auttaa edes hetkeksi.
hyvä tietysti niin.
Sitten matkasin kotiin linjurilla.
olo oli ihan suht hyvä kotiin tullessa, ilma näytti tosi hyvältä, aurinko paistoi ja linnut liversi.
Huomasin ajattelevani että syön, keitän kahvit, istun hetken sohvalla ja menen sitten ulos.

niinhän mä sitten teinkin. siis söin, join kahvit ja istuin sohvalla.
mutta sitten se olo tulikin takaisin. enkä koskaan päässyt ulos.
otinkin kasan tyynyjä, viltin ja lysähdin.

tuosta hetkestä on nyt yli kuusi tuntia ja yhä ahdistaa.
 

mikä helvetti tähän auttaa?