Tässä olossa ei ole taas mitään järkeä.
ahdistaa, oikein rintaa puristaa, ei jaksa mitään kun väsyttää niin mutta silti ei pysty olemaan paikoillaan koska
on niin levoton olo. 
mä istuin silti hetken ja maalasin, ja ajattelin mennä kohta maalaamaan vielä. 
vaikka ei pystykään maalaamaan niinkuin tavallisesti, kun ei pysty rauhoittumaan.
Yleensä maalaan kauan pitkään ja hartaasti. mutta nyt pitää vähän väliä kävellä edestakasin kun on niin 
rauhaton olo. mä en ymmärrä mistä tälläinen olo taas tuli.
eilen väsytti ihan todella paljon, mä en tehnyt mitään muuta kuin makasin sohvalla pää tyynyssä.
ja itkin. tai oikeastaan mä en edes jaksanut itkeä.
tänään olo on ihan erilainen. oon väsynyt mutta silti kierrän asuntoa edestakaisin koska on niin levoton olo,
välillä lysähdän istumaan ties minne ja itken.
en ole ihan niin väsynyt kuin eilen. olo on sellainen että voisi tehdä vaikka mitä mutta silti ei pysty oikeen tarttumaan
mihinkään koska ei pysty keskittymään.
tämänkin kirjoittaminen on tosi vaikeaa.

Vähän sellainen olo että meniskö ulos ja juoksisi täysiä vähän aikaa...
Toisaalta haluisi vaan käpertyä peiton alle ja nukahtaa.

Huomenna on terapia. vähän arveluttaa että miten siellä pystyy keskittymään, 
vai menisköhän tää olo tämän päivän aikana pois. 
Voiko siellä sitten ravata ees taas jos ei pysty istumaan aloillaan?
mitä mä sitten teen?

Onneksi ei tarvitse mennä linja-autolla kun puolisolla on vapaapäivä niin saan kyydin sinne ja takaisin.

Oli pakko kaivaa esiin kesäkuvia kun ne niin piristää.

mut nyt mä en enää pysty istumaan, pitäsköhän juosta paikoillaan ja kuunnella hetki täysillä musiikkia?
pystyiskö samalla maalaamaan?
voisin myös keittää kahvia ja ottaa marsun kainaloon.