012-normal.jpg

 

 

eilen ahdisti ja tänään jälkimainingit näkyy ja kuuluu.

oli tosi vuoristorataa koko päivä, toisina hetkinä ihan hyvä olo, toisina  peräti iloinen, 
toisina taas tosi ahdistunut ja lamaantunut, surullinen, vihainenkin.
tää on niin hirveetä.
sängyssä myöhään oli pakko ottaa kaksi pamia kun en jaksanut ajatusta siitä että vain kuuntelen hiljaisuutta, 
omia ajatuksiani, miettien liikaa ja odottaen turhaan unta.
elämä on sitten hetkittäin hirveää.

hoen itselleni: "elämä ei ole suorittamista, se on elämistä ja nauttimista!"
mutta entä jos ahdistuu äkkiarvaamatta ihan pienistä asioista, 
päähän tulee ajatuksia jotka sotkevat kaiken sillä hetkellä olevan,
tai kun olet tekemässä jotain ja sinusta tuntuu että se ei mene ihan putkeen,
muistat jotain toista hetkeä milloin ei ihan mennyt putkeen ja sitten ahdistus kasvaa.

ÄLÄ SUORITA
huusin sisäisesti itselleni, mutta silti se ahdistus otti vallan, vaikka kuinka
yritin ajatella että mitä sitten, ei sillä ole väliä.
silti se tuli ja ei lähtenyt sitten millään.

Miksi? 
en todellakaan tiedä. 

aurinko paistaa, ruoho vihertää, krookukset ja muut ihanat kevätkukat loistavat kauneuttaan,
ihka eka kevään västäräkki pomppii iloissaan pihassa, linnut livertävät kilpaa toistensa kanssa 
ja on niin kaunista. mutta minä vain istun sohvan peränurkassa, viltti polvien ympärillä ja 
tuijotan eteeni.