tänään oli sitten se terapia.
ahdisti istua odotusaulassa, tai ahdisti kyllä jo linja-autossa.
ahdisti myös siellä huoneessa, ahdisti vain.
ja itketti. 
itkinkin myös.
mutta
m ä   o i k e a s t i    t e i n   s e n !

h y v ä   m i n ä !
mä sanoin mun terapeutille että musta tuntuu kuin olisin jämähtänyt paikoilleen
tuntuu silti että en edisty, että en ole edistynyt pitkiin aikoihin.

mä oon niin kauan miettinyt sitä et miten mä sen saan ulos mun suustani
miten mä saan sanottua sen.
ja mietin sitä nyt niin tiiviisti koko sen ajan kun tuolla istuin että
sitten mä en vain enää voinut paeta totuutta.
 

ja se ymmärsi. tai niin musta ainakin tuntui, kun se sanoi
että "olen sitä miettinyt mutta olen ajatellut että sinulle menee nyt niin huonosti niin ehkä sitä pitäisi siirtää.."
oli ajatellut samaa! 
vau.
sanoin että tiedän että en välttämättä ole henkisesti valmis siirtymään
psykoterapiaan mutta en halua olla tässä samassa jämähtäneessä tilanteessa
lopun ikääni. 
terapeutti sanoi että mieti asiaa.
 

ja niin mä mietinkin.
mä en osaa miettiä mitään muuta.
oon oikeastaan koko päivän miettinyt sitä.

terapeutti tosiaan sanoi että psykoterapia voisi olla
hyvä vaihtoehto.
siihen saa kuulemma myös kelan tukea.
se on hyvä.

vähän huolettaa se että miten sitä siellä sitten pärjää.
onko siitä sitten apua.
entä jos se on ihan liian rankkaa.
entä jos lamaannun enkä osaa muutakuin itkeä.
mitä sitten tapahtuu?

olin tänään bodypump tunnilla. Oon käynyt salilla säännöllisen epäsäännöllisesti jostain Helmi-Maaliskuusta lähtien.
oon joskus vuosia sitten käynyt bodypump tunneilla ja se oli tosi kivaa, tykkäsin siitä.
Nyt kun liityin tuonne salille niin haaveilin alusta asti että koskahan uskaltaisi mennä 
bodypump tunnille, kun se ei oo hirveen kevyttä meininkiä.
tänään uskalsin ! 
oon aika ylpee itestäni ! 

h y v ä   m i n ä !